Varhaiskasvatus ja perusopetus kuntoon

Pohja lasten tulevaisuuden osaamiselle luodaan varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa. Pelkästään mekaaninen oppivelvollisuusiän pidentäminen ei oppimisvajeita paikkaa, mikäli nuorella ei ole riittäviä perustaitoja pärjätäkseen jatkokoulutuksessa. Puutteet perustaidoissa voivat pahimmillaan johtaa nuoren syrjäytymiseen.

Peruskoulun päättää vuosittain noin 6000 nuorta, joilla ei ole riittäviä luku- ja laskutaitoja. Perustaitojen puute ja osaamisen lasku on näkynyt jo monissa tutkimuksissa. Esimerkiksi Pisa-tutkimuksessa Suomi on pudonnut osaamisessa maailman kärkimaiden joukosta pois. Tämän pitäisi herättää ensinnäkin kysymään miksi — ja heti sen jälkeen kuinka korjaamme tilanteen. 

Nuorten tulevaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää taata jokaiselle nuorelle laadukas opetus, jotta hän saa riittävät perustaidot — luku- ja kirjoitustaidon. Kysymys on nuorten tulevaisuuden ohella myös Suomen tulevaisuuden menestyksestä ja kilpailukyvystä.

Jokaisen lapsen ja nuoren osalta on tärkeintä kouluissamme varmistaa, että oppilaalla on riittävä osaamistaso ennen kuin hän siirtyy seuraavalle vuosiluokalle. Perustaitojen, kuten lukeminen, kirjoittaminen ja matematiikka, opetusta on vahvistettava. Tällä tavoin paalutamme jokaiselle oppilaalle pohjan menestyä koulupolulla ja elämässä. Opetuksen laatu ja oppilaiden saama yksilöllinen tuki merkitsevät lopulta mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Yhdistelmäluokka ja luokkakoko – onko niillä merkitystä oppimistuloksiin?

Laskevien oppimistulosten, lasten osaamisen eriytyminen ja puuttuvien perustaitojen korjaaminen ei onnistu ilman voimakkaita ja konkreettisia toimia.

Kaksivuotinen esiopetus on vakiinnutettava. Lasten ja nuorten saaman opetuksen määrää on nostettava etenkin perusopetuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa, jotta varmistamme jokaiselle lapselle pohjan menestyä elämässä. Oppimisen tukea kouluissamme on vahvistettava. Näiden lisäksi riittävästä opettajamäärästä ja ryhmäkoosta on säädettävä täsmällisemmin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella. 

Sellaisien yhdistelmäluokkia, joissa on muun muassa esikoululaiset ja kolmasluokkalaiset samalla luokalla ei pitäisi eikä saisi olla. Tällä hetkellä näin kuitenkin on. Toisten lasten pitäisi oppia leikkien avulla ja toisten jo oikeasti opiskella. En näe tällaisia luokkayhdistelmiä mistään muusta kuin taloudellisista syistä tarkoituksenmukaisina, ne eivät ole ainakaan lasten edun mukaisia.Lastemme tulevaisuudesta ei voi säästää, siksi haluan olla vaikuttamassa siihen, että perusopetukseen panostetaan nyt eikä huomenna. Ryhmäkoolla on vaikutusta oppimisrauhaan ja sitä kautta oppimistuloksiin, jonka johdosta pidän tärkeänä sitä, että vaikutamme siihen, että ryhmät ovat tarkoituksenmukaisia ja tukevat oppimista.

Opettajien on annettava keskittyä opettamiseen ja läsnäoloon

Opettajilta on tullut paljon viestiä kiertäessäni kouluissa siitä, etteivät he ehdi tehdä perustehtäväänsä eli opettamista, koska kouluissa on niin paljon erilaisia hankkeita ja uutta hanketta pukataan sisään ennen kuin edelliset päättyvät. Tämä liittyy siihen, että kun perusrahoitusta on vuosien aikana vähennetty, koulut ovat joutuneet käyttämään aikaa hankerahoitusten hakemiseen. Hankkeet edellyttävät opettajailta erilaista seurantaa ja raportointia, mikä aika on poissa normaalista opetustyöstä ja kun hanke loppuu, loppuu myös rahat. Monesta opettajasta tuntuu, että Suomen Pisa-menestyksen huippuaikojen jälkeen suomalainen koulujärjestelmä onkin ollut jatkuvan muutoksen alla – uudistusta uudistumisen vuoksi.

Opettajilla jää yhä vähemmän aikaa opetuksen suunnittelulle. Oppilailta aika on usein otettu suomen kielen tunneista. Onko siis ihme, että oppilaiden luku- ja kirjoitustaidot heikkenevät? Suomalaisen koululaitoksen pitää toki pysyä ajan hermoilla, mutta uudistuksia ei tule tehdä oppimistulosten kustannuksella.

Lapsiemme ja nuoriemme kannalta kuitenkin opettajien tärkein tehtävä on opettaminen ja sen varmistaminen, että jokainen saa riittävät perustaidot. Tämän varmistaminen edellyttää myös sitä, että opettajalla on aikaa olla läsnä ja havainnoida oppimistuloksia sekä tehdä tarvittaessa oppilaan tarpeiden mukaisia ratkaisuja esimerkiksi oppimisen tuesta.

Oppimisen tuki kuntoon 

Inkluusio kouluissa puhututtaa, mutta mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa pitkälti sitä, että erityistä tukea tarvitsevia oppilaita ei enää tänä päivänä sijoiteta omiin erityisluokkiinsa, vaan he osallistuvat yleisopetukseen, jos suinkin mahdollista. Valitettavasti tällä hetkellä luokkiin on sijoitettu myös lapsia ja nuoria, jotka eivät pysty opiskelemaan normiluokassa vaan heidän tulisi olla pien- tai erityisluokalla. 

Inkluusion tavoite on hyvä, mutta se ei liian puhdasoppisesti toteutettuna toimi käytännössä. Luokkiin tarvittaisiin huomattavasti enemmän käsipareja eikä sellaisia ole. Opettajan työajasta valtaosa saattaa mennä muutaman oppilaan auttamiseen ja muu luokka jää vähemmälle. Yhteisopetuksen luokassa voi yksikin vaikeasti käytöshäiriöinen estää muiden oppimista ja opettamista merkittävästi. Diagnoosia odottavan oppilaan vaatima huomio on suoraan pois muiden opettamisesta. Koko luokan opiskelua häiritsevän oppilaan siirtyminen erityisluokkaan voi viedä pitkiä aikoja. Olisi kuitenkin syytä muistaa, että kaikilla oppilailla ja opettajilla on oikeus yhdenvertaiseen oppimiseen, turvalliseen oppimisympäristöön ja tasa-arvoon. 

Perusopetuksen oppilaista tehostettua tai erityistä tukea vuonna 2021 sai lähes joka neljäs oppilas. Ammatillisessa koulutuksessa tarjottavaa erityistä tukea sai 15 prosenttia perustutkintokoulutuksen opiskelijoista. Siinä, millaisia ja kuinka paljon konkreettisia tukitoimia oppijat ovat saaneet, on kuitenkin suuria eroja. Oppimisen tuki ei toteudu tasa-arvoisesti joka puolella Suomea.

On myös tavanomaista, että oppilaan saamaa avustajaa käytetään luokan sijaisena oman opettajan ollessa estyneenä. Tämä ei ole tarkoitus ja vaikeuttaa entisestään tukea tarvitsevan oppilaan mahdollisuuksia käydä koulua ja oppia. Samalla se vaikuttaa, esimerkiksi väkivaltaisesti käyttäytyvän oppilaan ollessa kysymyksessä, muiden lasten turvallisuuteen.

Tukeen on luotava täsmällinen lainsäädäntö, josta käy ilmi, millaiseen laadulliseen ja määrälliseen tukeen oppijalla kulloinkin on oikeus. Kaikille tuen tasoille on säädettävä taatut vähimmäistukitoimet. Tärkein tukitoimista on erityisopetusoikeus. 

Lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa opetustoimen mahdollisuuksia varautua ja tukea lastensuojelussa olevan lapsen oppivelvollisuuden toteutumista ja hyvinvointia on parannettava. Eduskunnan tulee seurata tiiviisti opiskeluhuoltopalveluiden toteutumista hyvinvointialueilla, koska tällä hetkellä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin pääsy on vaikeaa, jos ei jopa mahdotonta. Tämä lisää kustannuksia erikoissairaanhoidossamme.

Panostuksia ammattikouluihin ja korkeakouluihin 

Panostuksissa on kysymys Suomen osaamiskilpailukyvystä, siitä, miten vahvasti Suomi osaamisellaan maailmalla profiloituu. Tavoitteena meillä tulee olla osaamisen kärkimaa. Sellainen maa, jossa niin toisen asteen ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus kuin korkeakoulutuskin takaavat parhaat mahdolliset edellytykset työskennellä vaativassakin ympäristössä, ottaen huomioon sekä muuttuvat prosessit että vaikkapa digitalisaation. 

Suomalaisten koulutaso on kuitenkin jäänyt merkittävästi muista OECD-maista. Osaamistason nostaminen on ensiarvoisen tärkeää Suomen tulevaisuutta silmällä pitäen. Tällä hetkellä viestiä osaamisvajeesta tulee useista suunnista niin yrityksistä kuin eri tutkimuksista ja tilastoista. Tämä vaikuttaa vahvasti muun muassa yksityisen puolen investointihaluihin. Ruotsiin investoidaan tällä hetkellä huomattavasti enemmän, kun siellä väestömäärä on kasvava.  Suomen tulee olla houkutteleva kansainvälisille osaajille, kuitenkin panostukset ovat esimerkiksi korkeakouluihin säilyneet viimeiset 20 vuotta samoina samaan aikaan, kun verrokkimaat ovat lisänneet panostuksia. Tämän takia on tärkeää lisätä panostuksia muun muassa korkeakouluihin. 

Osaamistason nostaminen edellyttää muun muassa korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämistä ja niitä tulee nostaa erityisesti alueilla, joissa nuoret ikäluokat ovat suurimpia. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnan rahoituksen tulee vastata yhteiskunnan niille asettamia tehtäviä ja se tulee suunnata tutkintokoulutuksiin. 

Tärkeää on myös tukea ammattikorkeakoulujemme ja yliopistojen asemaa kansainvälisinä toimijoina ja osaajien monipuolista liikkuvuutta on tuettava. Kansainvälisten opiskelijoiden maahantulokäytänteitä on edelleen sujuvoitettava.

Tutkimus- kehittämis- ja innovaatiopanostukset on nostettava 4%:iin BKT:stä

Yhteiskuntamme taloudellinen kasvu ja työelämän uudistuminen ovat vahvasti riippuvaisia korkeakoulutuksen kyvystä tuottaa laadukasta osaamista yhteiskunnan eri alojen tarpeisiin. Suomi on aiemmin ollut perinteisesti tunnettu maailmalla yhtenä tietotaidon ja osaamisen kärkimaista ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan osuus bruttokansantuotteesta on ollut kansainvälisesti vertaillen korkea. Viime vuosina tilanne on muuttunut ja tutkimus- ja kehittämistoiminta on vähentynyt. Monipuolinen tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiopalveluiden tarjonta luo Suomelle ja alueille merkittävän kilpailu- ja vetovoimatekijän. Pärjätäkseen globaalissa kilpailussa Suomen on pienenä maana ensiarvoisen tärkeää panostaa TKI-toimintaan ja panostusten osuus bruttokansantuotteesta onkin nostettava vuoteen 2030 mennessä vähintään neljään prosenttiin. Toimet rahoitustason nostamiseksi on aloitettava viipymättä. Rahoituksen on oltava myös ennakoitavaa ja pitkäjänteistä, jotta varmistamme sen, että maassamme on uskallusta kehittää ja tutkia.