Vakavien rikosten rangaistuksiin ei lievennyksiä – nettorangaistukset käyttöön.

Oikeussalissa syytäjän työssäni olen nähnyt; epäuskoisia ilmeitä, epätoivoa ja pelkoa, kun vakavasta rikoksesta tai rikoksista syytetty henkilö saa tuomion, jota uhri tai omaiset eivät pidä oikeudenmukaisena. Miten selittää ihmiselle, jonka ehkä koko loppuelämää varjostaa tuomitun teko tai omaisille, jotka ovat menettäneet läheisensä, että tuomittu tosiasiassa istuu vankilassa tuomitusta rangaistuksesta 1/3, 1/2 tai 2/3 riippuen hänen iästään tai siitä onko hän esikertalainen vai rikoksen uusija.

Nykyinen seuraamusjärjestelmämme luo ihmisille illuusion pitkistä vankeusrangaistuksista, kun tuomiossa todetaan vain rangaistuksen pituus, mutta meillä ei tosiasiassa istuta nettorangaistuksia. Esimerkiksi tahallisen henkirikoksen, tapon, vähimmäisrangaistus on 8 vuotta vankeutta. Jos käräjäoikeus tuomitsee hlölle taposta 9 vuotta, rikoksen uusija istuu tuomiosta 2/3 eli 6 vuotta ja ensikertalainen puolet eli 4,5 vuotta. Laista löytyy lisäksi säännös, jonka mukaan rikoksensa alle 21-vuotiaana tehnyt, kärsii rangaistuksesta kolmasosan eli hän istuu 3 vuotta taposta. Sanotun suuruiset rangaistukset ovat täysin vastoin ihmisten yleistä oikeustajua.


Haluan olla vaikuttamassa siihen, että vakavista rikoksista tuomittavat rangaistukset vastaavat ihmisten oikeustajua.

Henki, terveys ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus ovat perustavanlaatuisia oikeuksia, minkä pitää näkyä myös tuomioissa.


Rikoksentekijä voi olla ensikertalainen vain kerran - ei kerran kolmessa vuodessa.

Ensikertalaiseksi lainsäädännössämme tällä hetkellä katsotaan tekijä, joka ei ole istunut vankilassa rikosta edeltäneiden kolmen vuoden aikana. (Vireillä on lainsäädäntöhanke, että muutettaisiin 5 vuodeksi).
Minusta pääperiaate tulisi olla, että ensikertalainen voi olla vain kerran.
Vankeinhoidon säästöt eivät voi olla peruste oikeustajun vastaiseen menettelyyn.

Vangit vankilaan, ei kotiarestiin.

Vuoden 2019 alusta vangitsemisen ja vangittuna pitämisen sijasta tuomittu voidaan määrätä tutkinta-arestiin omaan kotiinsa. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön tutkinta-arestiaika vähennetään täytäntöönpantavana olevan ehdottoman vankeusrangaistuksen suorittamisajasta. Käytännössä henkilö siis suorittaa osan rangaistuksestaan kotonaan, mutta hänen liikkumista rajoitetaan. Pelkästään ajatus, että rikoksentekijä suorittaa vankeusrangaistustaan ns. kotiarestissa omalla kotisohvallaan on mielestäni oikeustajun vastaista. Tutkinta-arestiin liittyy myös prosessiekonominen riski, koska siihen liittyy tutkintavankeutta suurempi mahdollisuus esitutkinnan vaikeuttamiseen/sotkemiseen ja pääkäsittelyn peruuntumiseen.

Vihapuhe ja vainoaminen loputtava – Viharikoslainsäädäntö uudistettava.

Vihapuhe ja vainoaminen ovat vakavia tekoja, joihin syyllistyvien tavoitteena on horjuttaa kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan ja vaikeuttaa ylipäänsä viranomaistoimintaa. Lainsäädäntömme ei ole tältä osin pysynyt some-ajan ilmiöiden perässä. Sosiaalisen median avulla on helpompi levittää vihapuhetta ja saada ihmisiä aktivoitumaan. Internetin vihapuheet konkretisoituvat reaalimaailmassa ihmisten sanomisina ja tekemisinä.

Henkilöön käyvien vihakampanjoiden tarkoituksena on vaikuttaa yksittäiseen työntekijään esim. poliisin, syyttäjän, tuomarin toimintaan ja ratkaisuihin, mikä on hyvin huolestuttava ilmiö viranomaistoiminnan näkökulmasta. Suomen poliisijärjestöjen liitto on jo vaatinut lakimuutosta, jossa poliisien yksityistietojen ja kuvien käyttö haittaamistarkoituksessa säädettäisiin rikokseksi. Suomen Syyttäjäyhdistys on myös nostanut asian esille ja katsonut, että vastuu asian seurannasta ja siihen puuttumisesta tulisi olla yhteiskunnalla ja työnantajalla.

Haluan olla vaikuttamassa siihen, että virkavastuulla tehtäviään työnantajan määräyksestä hoitavat ihmiset saavat tehdä työnsä rauhassa ja viettää vapaa-aikansa ilman uhkia. Viharikoslainsäädäntö on uudistettava, jotta tekijät saadaan tehokkaasti vastuuseen ja yhteiskunnalla on keinot puuttua törkykampanjoihin.
Virkamiesten yksityistietojen käyttö haittaamistarkoituksessa tulisi säätää rangaistavaksi ja työhön liittyvät viharikokset on siirrettävä virallisen syytteen alaisiksi.

Hovioikeusprosessi uudistettava – oikeusturvaa ja prosessiekonomiaa. 

Hovioikeusprosessia tulee keventää ei pelkästään prosessiekonomisista syistä vaan myös oikeusturvan vuoksi. Henkilötodistelulle annetaan suuri merkitys tuomioistuinten ratkaisukäytännössä. Työssäni olen kokenut itse, kuinka todistajien muistikuvat tapahtumista muuttuvat tultaessa hovioikeusvaiheeseen, kun itse tapahtumasta on pahimmillaan kulunut useita vuosia. Kirjallinen todiste pysyy vuosienkin kuluessa samanlaisena, mutta todistajankertomus on altis muuttumaan eri syistä mm. muistin prosessoinnin ja ulkopuolisten vaikutteiden johdosta.

Olen varmasti satoja kertoja todistajaa kuullessani, kuulut heidän hovioikeudessa sanovan, etteivät he muista tapahtumia enää, mutta että kuulustelussa tai käräjäoikeudessa he ovat kertoneet tapahtumat niin kuin ne ovat menneet, kun muistikuvat olivat tuoreemmat. Tämän johdosta usein istunnossa joudutaan lukemaan todistajan esitutkinnassa antamaa kertomusta tai viittaamaan heidän käräjäoikeudessa kertomaansa ennen kuin asiat palaavat, jos palaavat heidän mieliinsä.

Kertomusten muuttaminen voi olla hovioikeusvaiheessa seurausta edellä todetusti ihan inhimillisestä unohtamisesta, mutta myös tiettyjen rikosten kohdalla kertomusten tarkoituksellinen muuttaminen prosessin erin vaiheissa on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tällaisia rikoksia ovat mm. törkeät huumausainerikokset, törkeät väkivaltarikokset ja järjestäytyneeksi rikollisuudeksi luokiteltavat tapaukset. Näissä rikoksissa tyypillistä on, että kertomuksia alioikeudessa ilmenneen perusteella mukautetaan uuteen käsittelyyn hovioikeudessa. Näihin rikoksiin liittyy myös huomattavat riskit todistajien painostamiseen alioikeus ja hovioikeus käsittelyjen välillä. Jos henkilötodistelu hovioikeudessa vastaanotetaan käräjäoikeuden kuva- ja äänitallenteilta, niin hovioikeudella on parempi perusta tuomioharkinnalleen, kun sillä on mahdollisuus perustaa ratkaisunsa samaan materiaaliin kuin alioikeudella. Näin asianosaisten oikeusturva paranee, hovioikeuskäsittely tehostuu ja käsittelyjen kokonaiskestot lyhenevät.

Hovioikeus välttyisi todistajien kutsumisilta ja tavoittamisongelmilta, jolloin poissaoloista aiheutuvat istuntojen peruuttamiset vähenisivät. Todistelutallenteiden käyttö vähentäisi hovioikeuksien kansliahenkilökunnan työtehtäviä (todistajien kutsuminen) ja helpottaisi syyttäjien samoin kuin avustajien työnkuvaa. Heidän ei tarvitse valmistautua useita päiviä/ kuukausia vievään henkilötodisteluun hovioikeudessa eli ns. aloittaa jo kerran alioikeudessa läpikäytyä juttua uudelleen alusta alkaen hovioikeudessa. Syyttäjien resurssipulaan uudistus toisi helpotusta, koska säästetyn työpanoksensa syyttäjä voisi kohdentaa uusien juttujen syyteharkintaan, mikä taas lyhentäisi rikosasioiden kokonaiskäsittelyaikoja.

Todistelutallenteiden käyttöönotto merkitsisi todistajille huomattavaa ajan- ja vaivansäästöä, mutta myös taloudellisia säästöjä. Tietyn tyyppisten rikosten asianomistajille rikoksen tekijän kohtaaminen useita kertoja eri oikeusasteissa on kohtuuton psyykkinen rasite. Toistuvista kuulemiskerroista aiheutuvat haitat asianomistajalle vähenisivät ja esimerkiksi seksuaalirikosten asianomistajien toipuminen rikoksesta voisi alkaa aiemmin, jos käräjäoikeuden kuulemiset videoitaisiin ja tallenteet käytettäisiin hovioikeudessa.

SEURAA MINUA