Säästöt tahraavat
oikeusvaltion maineen

Lehdistä on saanut pitkin syksyä lukea, kuinka poliisit eivät tutki rikoksia, syyttäjät eivät syytä rikoksista ja tuomioistuimissa asioiden käsittelyajat venyvät. Mistä tämä johtuu?

Syynä on liian vähäinen henkilöstömäärä. Tämän vuoksi asioita on jouduttu ja joudutaan priorisoimaan, mitä rikoksia tutkitaan ja syytetään. Yhä useammassa tapauksessa rikosilmoitusta ei tutkita, vaan asiat päätetään poliisin ja syyttäjän toimenpiteillä heti alkuvaiheessa. Tämä on vaarallinen tie, joka johtaa siihen, etteivät ihmiset ilmoita tapahtuneita rikoksia, koska ilmoitus ei kuitenkaan johda mihinkään. Tilastoissa tämä näyttää hyvältä - rikosten määrä on laskeva, vaikka tosiasiassa se tarkoittaa sitä, että ihmisten luottamus viranomaisiin on laskenut. Tilanteeseen on suhtauduttava vakavasti, koska se johtaa helposti siihen, että ihmiset ottavat oikeuden omiin käsiinsä.

Oikeusvaltion turvaamiseksi tulisi oikeudenhoitoon saada lisää resursseja eikä vaatia jatkuvaa tehostamista ja juttujen priorisointia säästöjä hakien. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että priorisointiohjeilla ei ole merkitystä enää silloin, kun lähes kaikki asiat on jollain perusteella luokiteltu kiireellisiksi ja juttuja on läjäpäin odottamassa ratkaisua.

Esimerkiksi syyttäjälaitos on kehittänyt ja tehostanut toimintaansa vuosi vuodelta, jotta pystyttäisiin täyttämään esimerkiksi syyteharkinta-aikoihin liittyvät tavoitteet. Tosiasia on, että tulos perustuu siihen, että oikeushallinnon työntekijät muun muassa syyttäjät ovat vahvasti sitoutuneita työhönsä ja ns. harmaaseen ylityöhön. Ns. virka-ajan jälkeen monessa huoneessa palaa valot vielä useita tunteja virka-ajan jälkeen. Töitä tehdään jaksamisen äärirajoilla omasta vapaa-ajasta tinkien. Tämä ei ole tulevaisuutta ajatellen kestävää, ei sen enempää yksittäisen virkamiehen, oikeudenhoidon asiakkaan kuin yhteiskuntamme kannalta. Rikosvastuun toteutumisen, oikeusjärjestelmämme uskottavuuden ja kansalaisten oikeusturvan kannalta tilanne on todella huolestuttava. Rikosvastuun toteutuminen edellyttää priorisointien sijaan resursseja.

Bloggaus on osa #oikeuskuuluukaikille-kampanjaa