Pihlan blogi ja Pihla lehdissä

Säästöt tahraavat oikeusvaltion maineen

Lehdistä on saanut pitkin syksyä lukea, kuinka poliisit eivät tutki rikoksia, syyttäjät eivät syytä rikoksista ja tuomioistuimissa asioiden käsittelyajat venyvät. Mistä tämä johtuu?
Syynä on liian vähäinen henkilöstömäärä. Tämän vuoksi asioita on jouduttu ja joudutaan priorisoimaan, mitä rikoksia tutkitaan ja syytetään. Yhä useammassa tapauksessa rikosilmoitusta ei tutkita, vaan asiat päätetään poliisin ja syyttäjän toimenpiteillä heti alkuvaiheessa. Tämä on vaarallinen tie, joka johtaa siihen, etteivät ihmiset ilmoita tapahtuneita rikoksia, koska ilmoitus ei kuitenkaan johda mihinkään. Tilastoissa tämä näyttää hyvältä - rikosten määrä on laskeva, vaikka tosiasiassa se tarkoittaa sitä, että ihmisten luottamus viranomaisiin on laskenut. Tilanteeseen on suhtauduttava vakavasti, koska se johtaa helposti siihen, että ihmiset ottavat oikeuden omiin käsiinsä.

Oikeusvaltion turvaamiseksi tulisi oikeudenhoitoon saada lisää resursseja eikä vaatia jatkuvaa tehostamista ja juttujen priorisointia säästöjä hakien. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että priorisointiohjeilla ei ole merkitystä enää silloin, kun lähes kaikki asiat on jollain perusteella luokiteltu kiireellisiksi ja juttuja on läjäpäin odottamassa ratkaisua.

Esimerkiksi syyttäjälaitos on kehittänyt ja tehostanut toimintaansa vuosi vuodelta, jotta pystyttäisiin täyttämään esimerkiksi syyteharkinta-aikoihin liittyvät tavoitteet. Tosiasia on, että tulos perustuu siihen, että oikeushallinnon työntekijät muun muassa syyttäjät ovat vahvasti sitoutuneita työhönsä ja ns. harmaaseen ylityöhön. Ns. virka-ajan jälkeen monessa huoneessa palaa valot vielä useita tunteja virka-ajan jälkeen. Töitä tehdään jaksamisen äärirajoilla omasta vapaa-ajasta tinkien. Tämä ei ole tulevaisuutta ajatellen kestävää, ei sen enempää yksittäisen virkamiehen, oikeudenhoidon asiakkaan kuin yhteiskuntamme kannalta. Rikosvastuun toteutumisen, oikeusjärjestelmämme uskottavuuden ja kansalaisten oikeusturvan kannalta tilanne on todella huolestuttava. Rikosvastuun toteutuminen edellyttää priorisointien sijaan resursseja.

Bloggaus on osa #oikeuskuuluukaikille-kampanjaa

Valvonta petti - vanhustenhuollon ongelmat härskejä.

Mielipidekirjoitus, 4.2.2019

Vanhuspalveluiden vuosia jatkuneet ongelmat ovat häpeäksi yhteiskunnallemme. Ongelmat tulee ratkoa mahdollisimman nopeasti, jotta vanhuksien oikeus hyvään hoitoon ja hoivaan toteutuu asuinpaikasta riippumatta.

Selvää on, että hyvä hoito edellyttää riittävää määrää koulutettua hoitohenkilökuntaa. Miten varmistamme jatkossa riittävän määrän hoitohenkilöstöä, jotta takaamme hyvän hoivan vanhuksille? Onko ratkaisu niin helppo, että vanhuspalvelulakiin tehtäisiin vain kirjaus minimi henkilöstömitoituksesta?

Mielestäni asia ei ole niin yksioikoinen. Henkilöstömitoituksen tarve on riippuvainen asiakkaiden hoitoisuudesta - osa vanhuksista tarvitsee enemmän hoitoa ja toiset taas vähemmän, joten mikä olisi se lakiin tehtävä minimikirjaus? Itse näen, että ennemminkin kuntien tulisi määritellä hoitajien minimimäärät laitoskohtaisiin sopimuksiin, jolloin rajallinen resurssi saataisiin jaettua oikein. Tämä on entistäkin tärkeämpää, kun vanhusten määrä tulevina vuosina nousee. Jokaiselle vanhukselle tulee turvata tarpeenmukainen hoito ja arvokas vanhuus. Vanhustenhoidonyksiköillä palvelun tuottajina ja työnantajina on vastuu siitä, että henkilöstömäärä on riittävä hyvän hoidon toteuttamiseksi ja myös sen henkilöstön hyvinvoinnin kannalta.

Vanhustenhoidonyksiköiden toiminnalle tulee asettaa tarkat laatukriteerit, joiden toteutumista tehokkaasti valvotaan. Kriteerinä ei voi olla vain hinta, se ei ole eettisesti oikein. Sopimusehtojen laiminlyönneistä langetettavien sanktioiden tulee olla tuntuvia. Valvontaa on se, että sopimusrikkomuksesta seuraa sopimuksen irtisanominen tai että palveluntilaaja ei maksa toiminnasta, jos laatu ei vastaa sovittua. Mikäli taas työvuorolistoihin on kirjattu ns. haamuhenkilöitä, niin silloin on mielestäni kysymys rikoksesta – se on petos ja asia tulee saattaa poliisin tutkittavaksi. Henkilöstöä on tuettava kertomaan laitosten ongelmista ja painostustoimet henkilöstön sanaisen arkun sulkemiseksi on sanktioitava. Valvonta ei voi olla vain omaisten käsissä.

Liikuntapaikkarakentamisessa tulee myös huomioida tasa-arvon toteutuminen

6.1.2019

Yhteiskunnan tulee huolehtia siitä, että tuetaan tasapuolisesti kaikkien sukupuolten urheilu- ja liikuntaharrastuksia. Koira- ja hevosurheilu/harrastus liikuttaa suurta määrää suomalaisia päivittäin ja edistää näin kansanterveyttä. Niin koiran kuin hevosen kanssa voi liikkua harrastamisen ja kuntoilun ilosta, mutta myös huippu-urheilla. Koira- ja hevosurheilu/harrastus ovat vahvasti tyttö- ja naisvoittoisia lajeja, vaikka poikia ja miehiä on tullut mukaan enenevässä määrin. Tyttöjen - ja naisten tulee saada harrastaa verovaroin yhtälailla kuin poikienkin. Tasa-arvon kannalta on tärkeää, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa urheilua ja liikuntaa, saada asiantuntevaa valmennusta sekä osallistua kilpailuihin. Mielestäni on tärkeää, että urheiluun- ja liikuntaan liittyvässä maankäytön suunnittelussa ja päätöksenteossa huomioidaan yhdenvertaisuuden toteutuminen.

Kun huomioimme päätöksenteossa yhdenvertaisuuden toteutumisen, saamme samalla myös muita positiivisia vaikutuksia: eläintenpito ja eläinten kanssa touhuaminen edistää kokonaisvaltaista hyvinvointiamme, opettaa lapsillemme vastuuntuntoa ja empatiaa sekä estää syrjäytymistä. Lemmikkien monien hyvien puolien lisäksi on muistettava, että koira- ja hevosharrastus/urheilu tarjoaa myös elinkeinon, työtä ja harrastusmahdollisuuksia lukuisille suomalaisille niin maalla kuin kaupungeissa. Koira- ja hevosharrastamisen kasvu luo elinkeinotoimintaa paitsi ko. aloille myös muille toimialoille ja vaikutukset ovat tätä kautta moninkertaisia. Koira- ja hevosalan tehtävissä työskentelee mm. koirankouluttajia, ratsastuksenopettajia, eläinlääkäreitä, - hoitajia, hierojia, koira- ja hevosvarusteiden valmistajia ja -myyjiä ja niin edelleen. Ala luo runsaasti työpaikkoja ja niin saadaan verotuloja yhteiskunnan kehittämiseen.

Koirilla ja hevosilla on rooli myös ennaltaehkäisevässä ja kuntouttavassa toiminnassa, esimerkiksi ratsastusterapiaa käytetään osana vaikeasti vammautuneiden lääkinnällistä kuntoutusta. Muistiliiton julkaisusarjassa 1/2018 todetaan, että eläinterapia, eläinten läsnäolo ja hoitaminen kannustaa mm. muistisairaita oman toimintakyvyn aktiiviseen ylläpitoon. Tällaisen tutkimustiedon lisääntyessä tulemme tulevaisuudessa näkemään enenevässä määrin uusia eläinavusteisia palvelumuotoja. Eläinterapia, mm. koirien ja hevosten parissa toimiminen, kehittää ihmisten psyykkistä ja fyysistä kuntoa, virkistää ja rentouttaa sekä antaa läheisyyttä. Koirat samoin kuin hevoset ovat oivallisia ihmisen liikuttajia. Tutkimusten mukaan koiran omistajat ulkoilevat ja liikkuvat huomattavasti enemmän kuin koirattomat. Tällä on merkitystä, kun mietitään, kuinka suuri osa väestöstämme tekee nykyään mm. istumatyötä. Eläin myös auttaa tutustumaan uusiin ihmisiin ja olen itsekin huomannut, että omien eläimieni myötä on syntynyt huikeita ystävyyssuhteita ja jäyhinä pidetyt suomalaisetkin ryhtyvät helposti lenkillä juttusille, kun karvakorvat pyörivät ympärillä. Joillekin ihmisille nämä lyhyet kohtaamiset voivat ikävä kyllä olla ainoita sosiaalisia kontakteja, mikä tekee niistä myös mielenterveystyön kannalta varsin merkittäviä.

Pienryhmä vai normiluokka?

Mäntsälän Uutiset 4.12.2018

Erityistä tukea saavien oppilaiden määrä on eripuolilla maatamme ollut kasvussa niin myös meillä Mäntsälässä. Kunnassamme onkin viime aikoina keskusteltu erityisopetuksen kehittämisestä ja lähikouluperiaatteesta, joka tarkoittaisi äärimmilleen vietynä pienluokkien purkamista ja oppilaiden siirtämistä lähikouluille. Oppilaiden siirtämisessä ei ole mitään pahaa, jos se on lapsen edun mukaista ja siihen on saatavissa riittävästi tukea, mutta jo nyt moni opettaja tekee työtänsä jaksamisen äärirajoilla.

Miten käy, jos resurssi jaetaan useammalle koululle?

Selvää on myös se, että on oppilaita, jotka eivät kerta kaikkiaan kykene opiskelemaan isossa ryhmässä, vaan tarvitsevat enemmän tukea ja pienemmän luokan keskittyäkseen. Pienryhmäopiskelu on näille lapsille myös tärkeä kuntoutusmuoto.


Viime keväänä Yle teki kyselyn vanhemmille ja opettajille siitä, miten erityisopetus toimii ja saavatko lapset riittävästi tukea kouluissa. Kyselyyn vastanneista vanhemmista ja opettajista suurin osa piti koulujen tilannetta huonona,

kun erityisluokkia ja pienryhmiä oli lopetettu ja tukea tarvitsevat lapset oli siirretty tavallisille luokille. Kyselystä ilmeni, että tuki oli integraation myötä kutistunut lähes olemattomiin ja ettei osa lapsista ollut isoissa ryhmissä pysynyt opetuksen mukana. 

Luokkaan integroitu oppilas tarvitsee mukanaan usein myös jatkuvan avustavan henkilöstön tuen tai jopa erityisopettajan antaman samanaikaisopetuksen. Näin ollen integraatio vaatii todennäköisesti huomattavia lisäresursseja onnistuakseen. Toisaalta lapsen edun mukaista ei ole se, että pienluokkaa käynyt oppilas, sieltä kavereita saanut ja omaan luokkaan tottunut lapsi repäistäisiin kesken kaiken lähikouluun, jota ei kenties ole käynyt päivääkään. Hän joutuu vieraaseen ympäristöön, jossa häneltä puuttuu todennäköisesti vertaisryhmä ja hän saattaa kokea huonommuutta jne., mikä taas altistaa esim. kiusaamiselle ja pahimmassa tapauksessa syrjäytymiselle. Juuri tämä onkin hyvin ajankohtainen yhteiskunnallinen haaste ja nuorten syrjäytymisen estäminen on noussut yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi ja nimenomaan syrjäytymiskehitykseen on koulutuksella suuri merkitys.


Asiaa on todella syytä päätöksentekijöiden harkita ja muualla integraatiosta satuja kokemuksia kuunnella samoin kuin opettajia ja lasten huoltajia, jotta saamme yhdessä luotua parhaan mallin Mäntsälään. Integraatio voi olla hyvä vaihtoehto joillekin oppilaille, mutta ei kategorisesti kaikille.

Kasvottomaan vihaan on puututtava.

HS mielipidepalsta 2.12.2018

Vihapuhe on viime vuosina lisääntynyt internetin mahdollistaessa laajojen ihmisjoukkojen tavoittamisen helposti. Internetissä kirjoitellaan viranomaisista blogeissa ja keskustelupalstoilla täysin epäasiallisesti, jaetaan kuvia ja jopa osoitteita – materiaalia löytyy ihan laidasta laitaan. Vihapuhe ja vainoaminen tekoina kohdistuu hyvin laajaan joukkoon virkavastuulla ja työnantajan määräyksestä työtään tekeviin ihmisiin, tuomareihin, syyttäjiin, poliiseihin, lastensuojelun työntekijöihin, valvontaeläinlääkäreihin ja toimittajiin jne. Yleensä työntekijöihin, joiden työhön kytkeytyy vahvasti ihmisten elämä ja tunteet. Monesti, kuten olen itsekin työntekijänä tehnyt, vihapuheeseen suhtaudutaan ”työn haittapuolena”, vaikka näin ei kuuluisi olla. Ilmiön kasvuun ja vaikutuksiin ei ole yhteiskunnassamme joko havahduttu tai sitten suhtauduttu riittävän vakavasti.

Vihapuhe ja vainoaminen ovat kuitenkin vakavia tekoja, joihin syyllistyvien tavoitteena on ensinnäkin horjuttaa meidän kaikkien luottamusta yhteiskuntaan ja vaikeuttaa viranomaistoimintaa. Toisena tavoitteena on vaikuttaa yksittäisen työntekijän esim. syyttäjän, tuomarin, poliisin toimintaan ja ratkaisuihin, mikä on mielestäni hyvin huolestuttava ilmiö viranomaistoiminnan näkökulmasta. Yhteiskunnan ja työnantajien tulee huolehtia ihmisten työrauhasta ja turvallisuudesta - kaikkien ihmisten on saatava tehdä työnsä rauhassa ja viettää vapaa-aikansa ilman uhkia. 


Lapsille ja nuorille on tärkeää, että päiväkodeissa, kerhoissa ja kouluissa on turvallista olla hoidossa ja opiskella. Kouluissa on varmistettava rauhallinen opiskelu- ja työympäristö kaikille. Koulukiusaaminen on tunnistettava ja siihen on puututtava heti. Liikenneturvallisuus tulee varmistaa jo koulurakennusten suunnitteluvaiheessa ja koulukyytien tarvearvioinnissa on painotettava koulumatkan turvallisuutta lapsillemme.

Turvallisuutta on myös kevyen liikenteen väylien, portaikkojen ja teiden riittävän hoidon varmistaminen etenkin talvella – hiekoitus, auraus, valaistus, näkemisen - ja havaitsemisen esteiden poistaminen ja liikenteellisten turvallisuusnäkökulmien huomioiminen rakennussuunnittelussa. Turvallisuusseikkojen huomioon ottaminen jo suunnitteluvaiheessa on taloudellisesti kannattavaa toimintaa ja säästöjä syntyy esimerkiksi tapaturmien vähentymisestä. 

Kunnan työntekijöille on tärkeää turvata työympäristö missä pystyy työskentelemään päivittäin sen vaarantamatta terveyttä ja tulla hyväksytyksi työyhteisön jäsenenä. Perheiden kannalta on tärkeää myös taloudellinen turvallisuus ja tasapainoinen talous onkin parasta sosiaaliturvaa. Kuntalaisten kukkarolla ei voi aina käydä ja nostaa veroja menojen kattamiseksi, vaan tasapainoinen talous edellyttää vastuullisia päätöksiä ja uusia toimintatapoja järjestää palveluita. Turvallisuus on kunnallinen vetovoimatekijä, joka houkuttelee uusia asukkaita, työntekijöitä ja yrityksiä, jotka taas ovat kunnan talouskasvun edellytys. Avain on yhteistyö - ”Kaikille hyvä kunta” tehdään yhdessä.

Tulevaisuus- Vuoropuhelua ja luovia ratkaisuja

9.2.2018

Erityistä tukea saavien oppilaiden määrä on eripuolilla maatamme ollut kasvussa niin myös meillä Mäntsälässä. Kunnassamme onkin viime aikoina keskusteltu erityisopetuksen kehittämisestä ja lähikouluperiaatteesta, joka tarkoittaisi äärimmilleen vietynä pienluokkien purkamista ja oppilaiden siirtämistä lähikouluille. Oppilaiden siirtämisessä ei ole mitään pahaa, jos se on lapsen edun mukaista ja siihen on saatavissa riittävästi tukea, mutta jo nyt moni opettaja tekee työtänsä jaksamisen äärirajoilla.

Miten käy, jos resurssi jaetaan useammalle koululle?

Selvää on myös se, että on oppilaita, jotka eivät kerta kaikkiaan kykene opiskelemaan isossa ryhmässä, vaan tarvitsevat enemmän tukea ja pienemmän luokan keskittyäkseen. Pienryhmäopiskelu on näille lapsille myös tärkeä kuntoutusmuoto.


Viime keväänä Yle teki kyselyn vanhemmille ja opettajille siitä, miten erityisopetus toimii ja saavatko lapset riittävästi tukea kouluissa. Kyselyyn vastanneista vanhemmista ja opettajista suurin osa piti koulujen tilannetta huonona,

kun erityisluokkia ja pienryhmiä oli lopetettu ja tukea tarvitsevat lapset oli siirretty tavallisille luokille. Kyselystä ilmeni, että tuki oli integraation myötä kutistunut lähes olemattomiin ja ettei osa lapsista ollut isoissa ryhmissä pysynyt opetuksen mukana. 

Luokkaan integroitu oppilas tarvitsee mukanaan usein myös jatkuvan avustavan henkilöstön tuen tai jopa erityisopettajan antaman samanaikaisopetuksen. Näin ollen integraatio vaatii todennäköisesti huomattavia lisäresursseja onnistuakseen. Toisaalta lapsen edun mukaista ei ole se, että pienluokkaa käynyt oppilas, sieltä kavereita saanut ja omaan luokkaan tottunut lapsi repäistäisiin kesken kaiken lähikouluun, jota ei kenties ole käynyt päivääkään. Hän joutuu vieraaseen ympäristöön, jossa häneltä puuttuu todennäköisesti vertaisryhmä ja hän saattaa kokea huonommuutta jne., mikä taas altistaa esim. kiusaamiselle ja pahimmassa tapauksessa syrjäytymiselle. Juuri tämä onkin hyvin ajankohtainen yhteiskunnallinen haaste ja nuorten syrjäytymisen estäminen on noussut yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi ja nimenomaan syrjäytymiskehitykseen on koulutuksella suuri merkitys.


Asiaa on todella syytä päätöksentekijöiden harkita ja muualla integraatiosta satuja kokemuksia kuunnella samoin kuin opettajia ja lasten huoltajia, jotta saamme yhdessä luotua parhaan mallin Mäntsälään. Integraatio voi olla hyvä vaihtoehto joillekin oppilaille, mutta ei kategorisesti kaikille.

Turvallisuus haastaa yhteistyöhön

Turvallisuus on käsitteenä paljon laajempi kuin ensi kuulemalta tulee edes ajatelleeksi. Kuntalaisen kannalta merkittävin on kuitenkin yksilön turvallisuus. Me kaikki olemme monin tavoin oman turvallisuutemme ja lähiympäristömme asiantuntijoita. Tämä asiantuntemus on tärkeää saada mukaan kuntamme turvallisuusasioiden valmisteluun ja toteutukseen.


Turvallisuus koetaan eri tavoin riippuen muun muassa iästä, sukupuolesta, kokemuksesta ja taustasta. Lapsiin ja nuoriin kohdistuu monia uhkia, joista vain osa tulee aikuisten tietoon: koulukiusaamista, lievää väkivaltaa, liikenneuhkia jne. Ikäihmisille turvallisuus on tärkeä asia, koska turvattomuuden tunne saattaa heikentää merkittävästi heidän elämänlaatuaan ja hyvinvointiaan sekä johtaa syrjäytymiseen. Maahanmuuttajataustaisen väestön turvallisuuskysymykset saattavat taas olla erilaisia verrattuna kantaväestön ongelmiin.


Uutiset sodista, luonnonkatastrofeista, terrorismista ja talouden taantumasta vaikuttavat turvallisuuden tunteeseemme. Arkielämässämme kohtaamme päivittäin asioita ja tilanteita, joilla on vielä konkreettisempia vaikutuksia turvallisuuden tunteeseemme, vaikka emme sitä tiedostaisi juuri nyt.


Meidän kaikkien turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa ensisijaisesti turvallinen lähielinympäristö. Turvallisuuden asiantuntijana koen itse tärkeäksi vaikuttaa ennakolta turvallisuuteen liittyviin asioihin kunnassamme. Turvallisuuteen vaikuttaminen on monialaista yhteistyötä viranomaisten, eri toimijoiden ja kuntalaisten kesken. Viranomaiset pyrkivät vähentämään rikollisuutta ja ennalta ehkäisemään sitä, mutta meidän ja naapuriemme turvallisuuteen vaikuttaa moni muukin asia kuin rikollisuustilastot. Turvallisuus on osa kaikkea kunnan toimintaa.


Jokainen valtuutettu voi omalta osaltaan vaikuttaa kunnan turvallisuuteen osallistumalla päätöksentekoon. Turvallinen kunta on samalla hyvä paikka asua, elää ja kasvattaa lapsia. Arjen turvallisuus syntyy viranomaisten ja kuntalaisten yhteistyöllä: turvallinen koti-, asuin-, liikenne-, päiväkoti-, koulu-, ja työympäristö sekä toimivat peruspalvelut jne.


Lapsille ja nuorille on tärkeää, että päiväkodeissa, kerhoissa ja kouluissa on turvallista olla hoidossa ja opiskella. Kouluissa on varmistettava rauhallinen opiskelu- ja työympäristö kaikille. Koulukiusaaminen on tunnistettava ja siihen on puututtava heti. Liikenneturvallisuus tulee varmistaa jo koulurakennusten suunnitteluvaiheessa ja koulukyytien tarvearvioinnissa on painotettava koulumatkan turvallisuutta lapsillemme.

Turvallisuutta on myös kevyen liikenteen väylien, portaikkojen ja teiden riittävän hoidon varmistaminen etenkin talvella – hiekoitus, auraus, valaistus, näkemisen - ja havaitsemisen esteiden poistaminen ja liikenteellisten turvallisuusnäkökulmien huomioiminen rakennussuunnittelussa. Turvallisuusseikkojen huomioon ottaminen jo suunnitteluvaiheessa on taloudellisesti kannattavaa toimintaa ja säästöjä syntyy esimerkiksi tapaturmien vähentymisestä.


Kunnan työntekijöille on tärkeää turvata työympäristö missä pystyy työskentelemään päivittäin sen vaarantamatta terveyttä ja tulla hyväksytyksi työyhteisön jäsenenä. Perheiden kannalta on tärkeää myös taloudellinen turvallisuus ja tasapainoinen talous onkin parasta sosiaaliturvaa. Kuntalaisten kukkarolla ei voi aina käydä ja nostaa veroja menojen kattamiseksi, vaan tasapainoinen talous edellyttää vastuullisia päätöksiä ja uusia toimintatapoja järjestää palveluita. Turvallisuus on kunnallinen vetovoimatekijä, joka houkuttelee uusia asukkaita, työntekijöitä ja yrityksiä, jotka taas ovat kunnan talouskasvun edellytys.

Avain on yhteistyö - ”Kaikille hyvä kunta”

tehdään yhdessä.

SEURAA MINUA